Oon niin väsynyt tähän peliin. Mikä siinä on, että ei voida olla vaan iloisia siitä, että on kavereita? Että on sellaisia ihmisiä, joiden kanssa viettää aikaa? Miksi pitää kilpailla siitä, kenellä on eniten kavereita tai kuka on viettänyt eniten aikaa kenenkin kanssa?

Oonkohan mä vaan vainoharhainen vai jotenkin todella epäonninen, vai tapahtuuko tätä kaikissa kaveripiireissä? En jaksaisi tätä koko ajan. Välillä on kiva päivä ja kaikki tuntuvat tulevan juttuun eikä kukaan jää ulkopuolelle. Mutta välillä, esim tänään, joutuu koko ajan esittämään ja harkitsemaan kauhean tarkkaan, mitä sanoa, tehdä tai edes keneen katsoo.

Miksi pitää kilpailla siitä, kuka on aina kenenkin kanssa? Voisi ajatella, että vaikka lenkin sopiminen muiden ollessa paikalla ei olisi iso asia, mutta näköjään on. Mutta kaikken raivostuttavinta on, kun paras kaverisi vilkuilee sinua samaan aikaan "huomaamattomasti" katsaakseen, oletko kateellinen siitä, että hän nyt pyytää toista kaveria johki. Tai sitten olen todella vainoharhainen.

Kuvitellaampa tämä. Paikalla on neljä- ei kun siis olinhan minäkin paikalla - ihmistä, jotka istuvat pöydän ääressä. Kahdella alkaa jokin etevä inside-juttu, josta suivaantuneena kaksi vastapäätä istuvaa keksivät oman juttunsa. Välissä minä jään siihen kattelemaan kattoa. Teema jatkui sen tunnin, joka siellä istuttiin.

Oli kivaa.