Niinpä niin. 

Aloitan jälleen uuden blogin. Edellisen kanssa tein ennätyksen, olikohan kaksi vuotta. Mutta nyt tuli taas kerran sellainen tunne, että vanhat höpötykset pitää jättää taakseen tällä erää. En ole mikään fiksu edelleenkään, mutta ainahan sitä saa toivoa.

Osittain myös siksi aloitan uuden blogin, että tämä sopii mainiosti mun "uuteen elämään". Olen nimittäin saanut vihdoin otettua itseäni niskasta kiinni ja nykyään käyn melkein joka päivä lenkillä. Aloitin myös zumban, siellä on käyty kerran viikossa kohta kuukauden, kai? Ensin en saanut herkkuja vähennettyä, mutta nyt viimein aloitin senkin. Olo on itse asiassa todella hyvä. Enemmän energiaa ja kunto on noussut kohisten. 

Myös itseäni motivoimaan, kerrataanpas vähän. Olen siis 17 vuotta, vielä pari kuukautta, ja reilusti ylipainoinen, vielä jonkin aikaa kunnes saan laihdutettua. Tämä johtuu osittain kyllä geeneistäkin, äiti ja isä molemmat ylipainoisia ja ovat olleet aina. Suurin osa silti omaa syytä. Olen lapsesta asti syönyt todella epäterveellisesti ja rampannut kaupassa herkkuja ostamassa siitä lähtien, kun omaa rahaa on ollut. Oon tän tiedostanu aina, olen sitä voivotellut aikani ja yrittänyt laihduttaa useampaankin otteeseen. 

Mikä nyt innosti? Noh, totuus on hiipiny mulle jo vähän aikaa. Söin niin paljon suklaata, että naama kukki vaikka mitä tekisi. Peiliin ei kehtaa katsoa. Itsetunto on pohjalukemissa ja aina mietin, että kukakohan mun painolle nauraa tällä hetkellä. Että näin.