Koin sitten elämäni ehkä pelottavimman hetken eilen. 

Eilen piti viedä vanhemmat kavereidensa mökille, missä ravaavat joka toinen viikonloppu. Sinne pitää ajaa jotain ihme mettäteitä, joita olin juuri ajamassa takaisin päin, kun näin että jotain oli tiellä. En muista tarkkaan koko tilanteesta mitään, mutta tuntuu että painoin jarrut pohjaan ja yritin väistää hirveä, joka sitten meni pois tieltä, mutta auto pyörähti jotenkin ojaan. Hirvein hetki oli se, kun auton pohjasta kuuluu hirveä ryske ja se kaivautuu oikein nätisti siihen maahan. Pääkin kolahti vähän rattiin, mutta muuten olin kunnossa. 

Se kauhu pyöri ensin päässä kuin ehti mitää tehdä... En ensin meinannut päästä autosta ulos, kun renkaat olivat toisella puolella ilmassa ja se ovi tuntu kauheen painavalta. Seuraava reaktio oli alkaa itkea hysteerisesti ja soittaa iskälle, että auto on ojassa. Sen jälkeen soitin parhaalle kaverilleni, joka ei ensin edes tajunnut että jokin oli vialla, vaan nauroi. Kyllä se siitä vakavoitui ku ärähdin että älä nyt naura, pelkäsin että kuolen... Alkoi kauhee rauhottelu siihen asti, kunnes auton valot näky ja mökin miehet saapuivat valkoisilla ratsuillaan auoillaan. 

Autoon ei kuulemma tullut naarmuakaan, että jos jotain osaan, niin osaan tyylillä ajaa ojaan. Käteen jäi sitten elämäni järkytys ja hyvin mutainen auto. Huhhuh.