Tajusin justiinsa, että kohta on taas marraskuu ja Viirun kuolemasta tulee vuosi. Aika uskomatonta, miten nopeasti aika menee.

En enää luonnollisestikaan itke Viirua joka päivä, mutta välillä katse osuu hautaan ja muistot palaa väkisinkin pintaan. Kattelin vanhoja kuvia ja huomasin, että vaikka Viiru oli vaan 10v kuollessaan, oli se todella vanhan ja sairaan näköinen. En usko jumalaan, mutta jonkinlaiseen taivaaseen kylläkin ja luulen, että Viiru on nyt onnellinen.

Meillä on nyt tosiaan kaksi kaunista kissaa, Viivi ja Vili 5kk (V-alkuiset nimet on joku tapa näköjään) ja on ne aika ihania. Kannatti todellakin ottaa kaksi, nimittäin jotenkin tuntuu että ovat jotenkin sosiaalisempia näin, kun seuraa on koko ajan. Tai mistä minä tiedän. Joka tapauksessa, katit ovat aivan ihania, koko ajan kiehnäämässä joko ihmisten, koiran tai toistensa kimpussa. Ulkokissoja niistä yritettiin, mutta vaikka ne käyvät ulkona ja Viivi tykkää metsästää, ovat ne aikamoisia hemmoteltuja kakaroita jo nyt.

Mutta siirtyäkseni kissoista kukkaruukkuun, ajelin sitten eilen jotain 110km suuntaansa shoppailemaan venäläisen vieraani kanssa. :D Kaveri tuli mukaan ja olihan se ihan ok, perille löydettiin ja takasinkin. Nyt olo on jo aika luonnollinen tytön kanssa ja kivaa on. Bondasin myös kivasti tänään erään puolitutun kanssa ja nauroin kovempaa kuin aikoihin. Hitto, kun on viimeinen vuosi ja just sillon mä löydän lisää hengenheimolaisia koulusta!!